Ruokakaupassa sain isänmaallisuuden puuskan ja päätin ostaa kotimaisia tuotteita.
- Tomaatti: kotimaiset luomutomaatit olivat vain kaksi kertaa niin kalliita kuin halvimmat ulkomaiset.
- Kurkku: kilohinta oli melkein sama kuin tomaateilla, mutta ostin silti.
- Salaatti: retroilin ja otin kotimaista kiinankaalia (teknisestihän se ei ole salaatti, mutta käyttötarkoitus on tällä kerralla sama).
- Maito: paitsi kotimaista myös paikallista.
- Leipä: pehmeä peruna-kaura-reikäleipä oli leivottu oikeassa leipomossa.
- Liha: alkuperämaa, teurastuspaikka ja pakkauspaikka Suomi.
- Valmisateriat (pyttipannu sekä lihapullat ja perunamuusi): ei ihan Sahalahden mummolta mutta kotimaasta kuitenkin.
- Täysjyväkorput: Kantolasta, Vanajan.
- Puolukka-kaurakeksit: yksittäispakattuja mutta sentään Suomessa.
- Jogurttijuoma: valiotuote maan rajojen sisältä.
- Olut: itärajan tältä puolelta.
Seuraavat tuotteet oli joko varmasti tai todennäköisesti kuljetettu kauempaa:
- tiskikoneaine (Tanska)
- ketsuppi (tarkasta valmistusmaasta ei merkintää)
- margariini (monikansallinen tuote sekin)
- konekaakao (kuten yllä).
Tämähän oli mielenkiintoista. Olisiko mahdollista ostaa vain kotimaisia tuotteita? Tai edes vain kotimaisia elintarvikkeita? Kuinka työlästä tai kallista se olisi? Olisiko siitä mitään hyötyä kansantaloudelle?


Lämmityksessä on pattereiden ja ilmalämpöpumppujen apuna olohuoneen kakluuni ja lastenhuoneen pönttöuuni. Keittiössä on puuhella, joka ei juurikaan varaa lämpöä, vaikka sen uunin olen tiiliskivillä täyttänytkin. Tulisijojen lämmitys on mukavaa hommaa – takkatulen räiske jne. – mutta varsin sitovaa: puiden sytytyksestä peltien sulkemiseen menee aina pari tuntia, minkä aikana ei lähdetä hoitelemaan muita asioita. Jos talo lämpiäisi vain tulipesillä, ei talvisin ehtisi töissä käymäänkään!




Isän joulusilli