Kirjoittaja: lottalinko

by

Rahat Hattulaan

 

Multahan se päärynäpuu vielä puuttuu, ja olen syönyt naapurin puolelta pudonneita hedelmiä. Aamukahvin jälkeen piti lähteä äkkiä vaan katsomaan, oliko Lepaan puutarhamyymälässä päärynäpuita tarjolla, siellä kun myytiin viimeisiä taimia, puita ja pensaita melkein puoleen hintaan. Olihan siellä, ja oli muutakin.

Päärynäpuu pääsi auton takapenkille kenottamaan. Siinä hollilla kun oltiin, niin piti sitten äkkiä vaan käydä katsomassa, oliko Kallion puutarhassa vielä keräsalaattia. Olihan siellä, ja oli muutakin. Saimme privaattikierroksen kasvihuoneeseen, jossa omistaja Veikko Kallio kertoili salaatin kasvatuksesta (ja kertoi paljon muustakin): 

keräsalaattia-kallion-kasvihuoneessa

Salaattia kasvatetaan kahdessa kasvihuoneessa huhtikuusta lokakuuhun. Kolme-neljä viikkoa esikasvatetut taimet istutetaan lannoitettuun maahan, huolehditaan lämmöstä, valosta, ilmanvaihdosta ja kastelusta ja kerätään sato myytäväksi noin kuukauden kuluttua.  (Kuvassa on reilut 7 000 salaatinkerää, jotka ovat eri kasvuvaiheissa.)

Auton perään pakattiin vielä kaksi säkillistä multaa, joka käytiin itse lapioimassa kasasta kasvihuoneen takaa. Mullanhakumatkalla kottikärryyn poimittiin kasvimaalta vielä pari pyöreää kurpitsaa pyhäinpäivää odottamaan.

Kello olikin jo iltapäivä ja oli nälkä, kun peruutettiin takaisin Vanajaniementielle. Päätettiin äkkiä vaan käydä Petäyksessä katsomassa, olisiko siellä keittiö auki. Olihan siellä. Salaatti kyllä ei ollut Kalliolta – olisko tomaatitkaan olleet lepaalaisia? Maistui silti.

chevresalaatti

Kotona sitten jaksoikin istuttaa päärynäpuun ja jatkaa omenoiden keräämistä. Onneksi oli mennyt päivällä retkeen sen verran aikaa ja valoa, että kymmenen kangaskassillisen jälkeen ei omenoita enää nähnyt noukkia puusta.  Sitten vaan:

omenalohkoja

by

Hohtoneulontaa pimeässä illassa

Hämeenlinnassa vietetään tänään pimeän kaupan iltaa: puoti jos toinenkin on auki iltakymmeneen, kun tavallisesti ovet pannaan säppiin viimeistään kuudelta.

Kahvila Hoffissa pidettiin hohtoneulonnan SM-kisat.  Kävin seuraamassa ensimmäisen erän ja vähän toista:

Kahvilan yksi huone oli eristetty mustilla verhoilla, jotta tilan sai riittävän pimeäksi. Kilpailijoille oli oma tuolirivinsä edessä, ja meille yleisölle oli rakennettu nelirivinen katsomo tavallisista tuoleista ja baarijakkaroista.

Kilpailijoille jaettiin lankakerä ja muovipuikot, joiden päähän sai sytytettyä valon. Kun huoneen valot sammutettiin, ja kisa lähti käyntiin. Pimeässä sai sytyttää puikkojen valot, etsiä langanpään  ja alkaa luoda silmukoita. Kymmenessä minuutissa piti luoda 15 silmukkaa ja neuloa sileää neuletta niin paljon kuin puikoista lähti.

Ei uskoisi, kuinka hauskaa hohtoneulontaa oli seurata. Valot läikkyivät seinillä kuin huonossa diskossa,  ja suurin yllätys valojen syttymisen jälkeen oli, kuinka pitkiä pätkiä ihmiset olivat saaneet aikaan. Ajan loppumisen jälkeen työt luovutettiin tarkastettaviksi ja laskettaviksi – se homma tehtiin kirkkaan lampun alla kahteen kertaan. Ensimmäisen erän voittaja neuloi 27 kerrosta. Itse haastattelin erän kolmosta (22 kerrosta), jonka mielestä haastavinta urakassa oli löysäkierteinen lanka, muuten homma oli suunnilleen samanlaista kuin sohvannurkassa telkkaria tuijottaessa.

Kisaan ol ilmoittautunut reilu parikymmentä neulojaa, ja eriä oli kuulemma kolme. En jäänyt penkkiurheilemaan koko illaksi, vaan poistuin Wetterhoffin myymälän kautta kotiin sohvannurkkaan. Raportoikohan huominen Hämeen Sanoma tämän suuren urheilujuhlan tulokset?

 

by

Tieturvallisuutta Tuomelaan

Meillä oli juuri HYKin vanhempainyhdistyksen kokous. Yhtenä aiheena asialistalla oli koulun ympäristön liikenneturvallisuus. Huonosti ajamme niin me Viertokatua kaahaavat vanhemmat kuin Tuomelankatua pitkin Aulangontielle oikaisevat alueen asukkaat:

  • autoilla ajetaan koulualueella liian kovaa
  • lapset kuljetetaan autolla koulun pihaan saakka
  • autot pysäytetään kapean kadun kummallekin puolelle ja tukitaan tie
  • autoilla ajetaan kävelytietä
  • autot pysäytetään suojatien päälle tai sen eteen
  • autoilla ajetaan jalkakäytävälle.

Koulusta on muistutettu vanhempia liikenne- ja pelisäännöistä Wilman kautta, mutta ralli jatkuu. Tilannehan vaikeutuu entisestään, kun Tuomelan koulun remontti alkaa, osa piha-alueesta muuttuu työmaaksi, työmaaliikenne alkaa ja koulun toimintoja hajautetaan myös kadun toiselle puolelle rukoushuoneen ruokasaliin. (Ruokailu siis, ei rukoilu.)

Päätettiinkin olla yhteydessä kaupunkiin ja kysellä, miten liikenteeseen voisi vaikuttaa tehokkaammin kuin vanhempiin vetoamalla. Ensi tilassa otetaan selvää mm. liikennemerkeistä, alennetuista ajonopeuksista, hidasteista ja betoniporsaista – jos vaikka pari saataisiin ajettua kouluun ennen routaa.

Koko alueen liikennejärjestelyt remontin alkaessa täytyykin ajatella aivan toisella tavalla. Ja ajattelun lisäksi järjestää.

by

Omenoita kuivumaan

image

Talviomenapuuni pukkaa hedelmää hullun lailla. Osan sadosta kuivaan siivuina: lopputulos on kuin tiivistä ja terveellistä karkkia. Lapsetkin tykkäävät.

Illan ohjelma tänään: ensin twist and shake omenapuussa, sitten mandoliini soimaan. Levittelin puun alle pressuja, jotta omenat eivät likaantuisi puusta pudotessaan. Keittiössä porasin siemenkodan pois ja siivutin supervauhtia, sitten vein renkaat pesuhuoneen lattialämpöön kuivumaan.

image

by

Isoäidin neliöistä aari

sairion-bussin-isoaidin-neliot

Työkaverini Pirjo organisoi meille henkilöstökoulutuksen oheen virkkauskoulun. Sain ilon ja kunnian olla yksi kässäopeista, ja kyllä meni matka Hämeenlinnasta Helsinkiin nopeammin kuin koskaan.

Matkustimme täpötäysillä tilausbusseilla Sairiosta satamaan. Busseissa oli mukana kaksi kassia: toisessa lankoja ja ohjeita, toisessa tyhjää tilaa valmiille neliöille. Itselläni oli mukana kahdeksan lainakoukkua ja sakset. Sain koko sadan kilometrin matkan kulkea bussia edestakaisin, ensin neuvoen ja näyttäen, sitten valmiita lappuja kassiin keräillen.

Ihmiset olivat innolla mukana. Porukassa oli niitä, jotka tarttuivat virkkuukoukkuun ensimmäistä kertaa elämässään ja niitä, jotka jo ennen Riihimäkeä olivat aloittaneet jo kolmannen lappunsa. Jotkut tavasivat kirjallisia ohjeita, jotkut seurasivat tutoriaalia kännykän näytöltä, jotkut kysyivät kaverilta neuvoa, jotkut juttelivat muuten vaan. Ja monenlaista neliötä saatiin tulokseksi!

Saatiin myös vinoneliötä, suunnikasta, puolisuunnikasta, suorakaidetta ja ympyrää. Kaikista näistä viimeisteltiin myöhemmin neliö. Ja kaikista neliöistä tulee vielä osa peittoa. Työpaikalla on aloitettu kokoamistalkoot, ja näillä vilteillä lähdetään kajahtaneiden kudelmien SM-kisoihin.

isoaidin-nelioista-koottava-peitto

Kuva (ja yksittäisten neliöiden kokoamista helpottavat numerolaput): Liisa Siivola.

by

Omenakoneet

Omenasadon keräämiseen ja käsittelemiseen tarvitaan vain:

  • Harava – maahan pudonneiden, huonojen omenoiden kasaamiseen.
  • Jatkojohto – moottorisahan virtaa varten.
  • Kakkuvuoka – omenasosekakun paistamiseen.
  • Kattila ja kauha – omenasoseen keittämiseen.
  • Kottikärryt – omenalaatikoiden kuljettamiseen puun alta ovelle.
  • Kuitukangaskassi – kaulassa pitämiseen, omenoiden kaksin käsin poimimiseen.
  • Kuivausritilät – omenasiivujen asetteluun kuivumista varten.
  • Lasipurkit – valmiin omenasoseen säilyttämiseen.
  • Lohkoja – samanaikaiseen siemenkohdan poistamiseen ja hedelmän lohkomiseen.
  • Mandoliini – omenoiden siivuttamiseen.
  • Moottorisaha – omenapuun umpikasvaneen latvuksen karsimiseen.
  • Omenapora – kuivattavien omenien siemenkodan poistamiseen.
  • Pahvilaatikot – parhaiden omenoiden säilömiseen talvea varten (kiitos Citymarket).
  • Pesuhuone ja lattialämmitys – hyötykasvikuivurin puutteessa omenasiivujen kuivattamiseen.
  • Poimuri – yläoksien omenoiden poimimisen yrittämiseen.
  • Pressu – huonojen omenoiden raahaamiseen saunan taakse kasaan.
  • Sokeripala – pohjaanpalaneen omenasosekattilan puhdistamiseen.
  • Sosemylly – omenoiden soseuttamiseen.
  • Suojaruukku – pakastuspussin pystyssä pitämiseen soseen kaadon ajan.
  • Tikapuut – omenoiden poimimiseen ja yläoksille mottorisahalla ulottumiseen.
  • Valkopesuaine – pohjaanpalaneen omenasosekattilan puhdistamisyritykseen.
  • Yleiskone – kakkutaikinan valmistamiseen.

Tässähän se sitten sunnuntai menikin.

by

Jalka paljaaksi

Pihasauna on kuulemma tontin ensimmäinen rakennus, ja sen se on näköinenkin. Viime kesänä kaadoin seinään kiinni kasvaneen spirean, lahjoitin seinustan rehottavat liljat työkaverille ja korjautin oven lahonneet paneelit. Tänä kesänä uusittiin rakennuksen huopakatto, mikä edellytti yleisiä raivaustöitä saunan takana.

Ja kun roina saatiin rakennuksen ympäriltä pois, oli maisemointia mahdollista jatkaa. Siinä, missä ennen oli kukkamaa kivijalassa kiinni, on nyt rakennuksesta poispäin viettävä tiilikaistale.

Oven edestä kaivettiin pois aikanaan suoraan maahan valettu betonikynnys. Kuoppa täytettiin hiekalla, eristettiin oven kohdasta muovilla ja päälle ladottiin tiiliä. Ovensuun lahonnut kynnyspuu heitettiin pesään menevien pinoon ja tilalle tehtiin uusi kynnys puusta ja metallilistasta.

Myös saunan päädystä poistettiin ylimääräinen kasvillisuus ja humuskerros. Eli revittiin nokkosia ja elämänlankoja kivien seasta, puolikompostoituneesta ja puolimultaisesta maasta. Kallistus tehtiin siinäkin rakennuksesta poispäin ja niin että alin hirsikerros ei enää ollut maan alla. Osa hirrestä oli jo ns. heikossa hapessa, mutta nyt se ei ainakaan lahoa, kun saa ilmaa. Sokkelin viereen ladottiin kiviä, jotta multakerros ja kasvillisuus eivät ihan heti leviäisi takaisin seinään kiinni.

Saunan sokkelin viereen tulee vielä virallinen suojakangas- ja hiekkapeti tiilien ja kivien alle, mutta tämäkin talvi mennään näin epävirallisella mallauksella ennen varsinaista pihasuunnitelman toteutusta.

pihasaunan-betonikynnyspihasaunan-tiilikynnyspihasaunan-pääty

P.S. Olisiko pitänyt aloittaa trendikkäästi ja jopa provosoivasti: Pihasauna kaipaa korjausta, koska ajan hammas.

by

Kirjurinpuistoa katselmoitiin skuuttiparkin paikaksi

Rautatienkadun viereistä Kirjurinpuistoa tutkittiin tänä iltana joukolla: olisiko se mahdollinen skuuttiparkin paikka Hämeenlinnan itäpuolella?

Puistossa oli käyttäjien ääntä käyttämässä kymmenkunta skuuttiparkkialoitteen tehnyttä poikaa, operaatiota organisoinut äiti ja viisi muuta vanhempaa. Kaupungin puolesta keskustelemassa oli tilaajapalvelupäällikkö ja kaksi yhdyskuntarakenteen edustajaa.

Juttelimme mahdolliseen skuuttiparkkiin liittyen siitä,

  • miten osasta Kirjurinpuistoa voitaisiin tehdä skuuttaukselle soveltuva alue
  • miten aloite etenee kaupungin koneistossa.

Mikäli skuuttiparkki tehtäisiin Kirjurinpuistoon, suurin kustannus olisi pohjien tekeminen asfaltille tai betonille. Kentän pohja on vanha, ja todennäköisesti sitä ei ole pohjustettu puolta metriä syvemmälle – jos siihenkään. Talvenkestävä pinta vaatisi pohjat yli metrin syvyyteen, ja se olisi urakan kallein vaihe. Kunnon pohjien päälle voisi sitten rakentaa erilaisia ramppeja, esteitä tai telineitä, ja niiden teko fanerista tai vastaavasta olisikin vain pintasilaus. Tuottajapuolen asiantuntijat totesivat, että mikäli pohjia päästäisiin rakentamaan maan sulettua keväällä, puistossa skuutattaisiin jo juhannuksena. Vanhemmat olivat valmiita tempputelineiden rakennustalkoisiin, kunhan vain paikka olisi hyvä ja pohjat kunnossa.

Mutta.

Pohjien tekeminen vaatii rahaa ja työsuunnitelman. Rahasta päätetään kaupungin ensi vuoden talousarviossa, joka valmistuu marras-joulukuussa. Työsuunnitelma puolestaan tehdään osana puistokokonaisuutta, jotta tasapaino säilyy myös pitkällä aikavälillä. (Veronmaksajana olen vain iloinen, että halutaan kehittää kokonaisuutta eikä rakentaa jokaiseen puistoon kaikkea, mitä joku saa päähänsä haluta.) Keskustelimmekin pitkään itäpuolen puistoalueiden käytöstä: Ideoimme Kirjurinpuistosta skuuttaukseen, skeittaukseen, korikseen ja sähläykseen sopivaa kokonaisuutta ja Sairion kentästä hyvinhoidettua jalkapallokenttää kesäisin ja luistelukenttää talvisin. Sivusimme myös Tuomelan koulun rakennustyömaata ja esim. luistinkentän, pukukoppien ja ministadionin kohtaloa rakennustöiden ajan.

Entä sitten?

Kaupungin yhdyskuntarakenteeseen on nyt mennyt selkeä toiveemme itäpuolen puistotilanteen parantamisesta. Seuraavaksi tehdään kokonaissuunitelmaa toimenpiteistä ja valmistellaan ensi vuoden budjettia.

  • Jos budjetissa on varattu rahaa Kirjurinpuiston pohjustustöihin, alkavat lasten ja vanhempien talkoot telineiden suunnittelemiseksi ja tekemiseksi.
  • Jos budjetissa ei ole varattu rahaa tähän perusparannukseen, pitää tehdä uusi suunnitelma paikan saamiseksi, rahan keräämiseksi ja asian toteuttamiseksi.
by

Pysyvää ondulointia ja muita sekalaisia

Vintiltä vuotavan katon kohdalta löytynyt Uusi Suomi on ilmestynyt 17.9.1931 – 82 vuotta sitten.

Seuraavassa sekalaiset ilmoitukset:

Palveluksiaan mainosti yhdeksän hierojaa/tarta: leskirouva, neiti, kodissa kävijä, kurssin suorittanut, nuori ja voimakas ja pelkästään nuori. Hierontaa sai myös alppiauringon kanssa (koululaisille ja lapsille alennuksella). Tarjolla oli kortistakatsojan ja unienselittäjän sekä naiskiromantti-psykologin palveluita ja elämäntulkinnan suorittamista. Saksankielessä oli saatavissa yksityisopetusta ja halpoja iltakursseja, joita oli tarjolla myös englannissa ja ruotsissa sekä kauppakirjeenvaihdossa. Hakaniemen Konekirjoituskoulun toiminta oli monipuolista: se vastaanotti oppilaita konekirjoituskursseille (Underwood- ja Remington-koneilla) ja suoritti konekirjoitus- ja monistustyötä ja vuokrasi kirjoituskoneita. Vuokralle tarjottiin myös pianiinoja ja kangaspuita.

Lisäksi: ”Syöpäläiset, hävitetään, taataan”.

Mielenkiintoinen oli Naiskampaamo Valencian pysyvä ondulointi: ”Syysmainosviikkoina koko tukka vain Smk 150:-, siihen luet. 2 shampon. ja 1 vesiondul. samaan hintaan. I lk. koneet.” Muinainen ondulointi lienee nykyinen permanentti?

marinello-kosmetiikkamainos-1931

Ja vielä kauneuteen liittyen mainostettiin erikseen kahdella palstalla Marinellon kauneusspesialisti neiti Edel Lövaasin ilmaisia neuvotteluita ja opastuksia. ”Erityisesti nyt, kun ihonne on ollut tuulien ja auringon vaikutukselle alttiina, vaatii se perusteellista päivittäistä hoitoa.” Ei mitään uutta auringon alla, eikä syystuulienkaan?

by

Pojan pyörä varastettu

Olin kuullut parilta tutulta, että omasta pihasta oli viety polkupyörä. Meillä ei käynyt ihan niin – pojan fillari vietiin kaverin pihasta kyläreissun aikana!

Soitin vakuutusyhtiöön ja kysyin toimintaohjeita. Voin tehdä vahinkoilmoituksen, kunhan olen saanut poliisilta tutkintailmoituksen. Sitä varten piti tehdä rikosilmoitus, ja sen hoidin päivystävän poliisin neuvosta netissä. Pyöriä viedään poliisin mukaan päivittäin. Toiveet omaisuuden takaisin saamisesta eivät ole kummoiset, mutta jos virkavalta löytää kodittoman pyörän, jossa on tunnistetiedot, tulee kotiin ilmoitus.

Kunhan saan kuittauksen poliisilta, voin tehdä kirjallisen ilmoituksen tapahtuneesta vakuutusyhtiöön, jossa sitten ratkaistaan mahdolliset korvaukset omavastuilla vähennettyinä. Pahaa pelkään, että pyöräilykausi vetelee viimeisiään ennen kuin asiasta on päätös tai pojalla on uusi pyörä. En tiedä, odottaisiko lämpimän syksyn jatkuvan vai toivoisiko lunta maahan pikaisesti.

Pyörä oli 24-tuumainen, 21-vaihteinen Nakamura Rave. Väri sininen, pinta uudenkarhea: ostettu kesällä synttärilahjaksi. Jos sellaista täällä Sairion suunnalla näkyy, niin ilmoitathan mulle?