talous

by

Kirje Ivarille

Hej, Ivar!

Sinulla on kiva kauppapuoti: käyn liikkeessäsi aika usein. Tykkään teidän tyylistä ja designista, valikoima on tosi laaja, hinnat edulliset ja aukiolot houkuttelevat. Myös tuotteiden kokoamisohjeet ovat nerokkaita.

Olen ostanut sulta mm. kaksi lasten perussänkyä. Ensimmäisen ostin epähuomiossa ilman pohjaa. Toiseen ostin epähuomiossa liian pienen pohjan. Olisikin muutama kehitysehdotus:

  1. Voisit myydä sängyn rungon ja pohjan samassa paketissa, sillä kumpaakin tarvitaan.
  2. Voisit lisätä rungon myyntitietoihin selkeän maininnan, että pohja tarvitaan ja että sopivat vaihtoehdot ovat a, b tai c.
  3. Voisit kertoa varastossa, että tähän runkoon tarvitaan pohja, jotka ovat hyllypaikalla 1, 2 tai 3.
  4. Viimeistään kassalla voisit varoittaa, jos asiakas on ostamassa ilmiselvästi väärää runko-pohja-yhdistelmää.

Nähdään pian: tulen vaihtamaan liian kapean sängynpohjan leveämpään, kunhan taas ohi kuljen. Pärjätään ihan hyvin pelkällä patjalla siihen saakka.

Med vänlinga hälsningar /Lotta

by

Testi: kaksipäinen virkkuukoukku

Meillä oli loppukesästä työpaikalla iso isoäidinneliöoperaatio. Sen aikana näin yhdellä kollegalla kaksipäisen, monivärisen, bambupuisen* virkkuukoukun. Toisessa päässä oli kolmosen koukku, toisessa puoli numeroa isompi.

Törmäsin sellaiseen Wetterhoffilla vähän aikaa sitten ja pitihän se ostaa – kaksi yhden hinnalla**! Nyt olen testannut sitä erilaisiin lankoihin, ja tulos on:

bambupuinen-virkkuukoukku-isoäidin-neliön-päällä

  • Koukku on kaunis. Esteettisyydessä se hakkaa alumiinisen serkkunsa 6-0.
  • Koukku on mukava kädessä. Bambu on lämmin ja joustava materiaali, eikä siitä jää metallin hajua hikisempääkään käteen.
  • Koukussa on kaksi päätä, joten eripaksuisia jämiä voi virkata yhdeltä istumalta.
  • Koukku ei luista kovin hyvin, joten virkkaaminen on hitaampaa kuin sileällä metallikoukulla.
  • Koukun pää on terävä, mikä vaikeuttaa varsinkin löyhäkierteisten lankojen virkkaamista.
  • Ostos oli enemmän taiteellinen kuin pragmaattinen.

 

* Bambu ei kylläkään ole puu vaan ruokovartinen kasvi eli heinä.
** Koukun hinnalla olisi kyllä saanut enemmän kuin kaksi tavallista virkkuukoukkua.

by

Viekö tupakka rahat?

Tuttava hehkutti Facebookissa uutta, savutonta elämäänsä. Tupakanpolton lopettamisella oli ollut vain hyviä vaikutuksia elämään niin terveyden kuin taloudenkin suhteen. Entinen kessuttelija laskeskeli, että tupakkaan oli ennen palanut kaksi tonnia rahaa vuodessa.

Oho, kaksi tuhatta euroa vuodessa savuna ilmaan! Mitä kaikkea sillä rahalla voikaan tehdä: sisustaa, matkustaa, vaatettaa, muonittaa, juhlistaa…

Entisessä työpaikassa oli vanhempi rakennusmestari, vannoutunut tupakkimies. Veikkoa kun koetettiin saada lopettamaan polttaminen, vedottiin niin keuhkosyöpään kuin konkurssiinkin. ”Kolmessakymmenessä vuodessa tupakoitsija sauhuttaa taivaan tuuliin kokonaisen kivitalon!” oli yhdenkin terveysterroristin argumentti. Siihenhän rakennusmestari totesi: ”Minulla on kivitalo. Missä sinun omakotitalosi on?”

Herää vain kysymys, missä ne mun kaksi tonniani ovat, kaikki kun menee ilman ylimääräistä pahettakin. Olen elämässäni polttanut tupakkaa pari kertaa: Ensimmäisen kerran alle kouluikäisenä naapurin pojan kanssa, ja kiinni jäätiin. Sytytettiin pojan isältä pöllityt tupakat sen vanhempien sängyn alla. Toisen kerran tupakointi tuntui maailman parhaalta idealta parikymppisenä baaritiskillä noin kymmenen paukun jälkeen.  Sen jälkeen olenkin säästänyt rahojani kivitaloon.

Missä sinun rahasi ovat?

by

Kaupasta kotimaista

Ruokakaupassa sain isänmaallisuuden puuskan ja päätin ostaa kotimaisia tuotteita. 

  • Tomaatti: kotimaiset luomutomaatit olivat vain kaksi kertaa niin kalliita kuin halvimmat ulkomaiset.
  • Kurkku: kilohinta oli melkein sama kuin tomaateilla, mutta ostin silti.
  • Salaatti: retroilin ja otin kotimaista kiinankaalia (teknisestihän se ei ole salaatti, mutta käyttötarkoitus on tällä kerralla sama).
  • Maito: paitsi kotimaista myös paikallista.
  • Leipä: pehmeä peruna-kaura-reikäleipä oli leivottu oikeassa leipomossa.
  • Liha: alkuperämaa, teurastuspaikka ja pakkauspaikka Suomi.
  • Valmisateriat (pyttipannu sekä lihapullat ja perunamuusi): ei ihan Sahalahden mummolta mutta kotimaasta kuitenkin.
  • Täysjyväkorput: Kantolasta, Vanajan.
  • Puolukka-kaurakeksit: yksittäispakattuja mutta sentään Suomessa.
  • Jogurttijuoma: valiotuote maan rajojen sisältä.
  • Olut: itärajan tältä puolelta.

Seuraavat tuotteet oli joko varmasti tai todennäköisesti kuljetettu kauempaa:

  • tiskikoneaine (Tanska)
  • ketsuppi (tarkasta valmistusmaasta ei merkintää)
  • margariini (monikansallinen tuote sekin)
  • konekaakao (kuten yllä).

 Tämähän oli mielenkiintoista. Olisiko mahdollista ostaa vain kotimaisia tuotteita? Tai edes vain kotimaisia elintarvikkeita? Kuinka työlästä tai kallista se olisi? Olisiko siitä mitään hyötyä kansantaloudelle? 

by

Talvi tulee ja sähköä menee

Talossani on suora sähkölämmitys.

Niin ikävä kuin lämmin alkutalvi onkin ulkoilijalle ollut, talon lämmittäjä on seurannut sähkömittaria tyytyväisenä. Mulle tulee sähkölasku kuukausittain, ja lämmityskulut ovat sen isoin osa: alimmillaan heinäkuussa lasku on 85 euroa, ylimmillään tammi- tai helmikuussa 345 euroa. Lamppuja tietysti poltellaan pimeään aikaan eri tavalla kuin kesällä, mutta muuten käyvät ihan samat sähkölaitteet: tiskikone, pesukone ja kuivuri hurraavat monta kertaa viikossa vuodenajasta riippumatta ja ruokaa laitetaan yhtä paljon niin kesällä kuin talvella.

takkatuliLämmityksessä on pattereiden ja ilmalämpöpumppujen apuna olohuoneen kakluuni ja lastenhuoneen pönttöuuni. Keittiössä on puuhella, joka ei juurikaan varaa lämpöä, vaikka sen uunin olen tiiliskivillä täyttänytkin. Tulisijojen lämmitys on mukavaa hommaa – takkatulen räiske jne. – mutta varsin sitovaa: puiden sytytyksestä peltien sulkemiseen menee aina pari tuntia, minkä aikana ei lähdetä hoitelemaan muita asioita.  Jos talo lämpiäisi vain tulipesillä, ei talvisin ehtisi töissä käymäänkään!

by

Suomen suloisin rautakaupanmyyjä

Aulangontie

Toissasunnuntainen päiväkävely suuntautui naapurikunnan puolelle, Hattulaan. Alkutalven Aulangontietä oli ilo kulkea: aurinko paistoi ja silmä lepäsi kulttuurimaisemassa.

Metsänkylän-kartano

Metsänkylän kartano on komea tila. Ilahduttaa, kuinka hyvin se on hoidettu. Ja ilahduttaa, että pihaan ja rakennuksiin pääsevät muutkin kuin omistajat. Leivintuvassa on kahvila, Navetassa rakennuskierrätysmyymälä ja Domus Classicassa myydään uutta tavaraa.

Domus Classican miljöö ja valikoima suorastaan houkuttavat koskemaan ja kokeilemaan. Yksi liikkeen työntekijä oli jopa käynyt makaamaan pellavariveiden päälle päiväunille:

kissa-korissa-kerällä

Minä en työtä pelkää, uskallan jopa käydä sen viereen nukkumaan.

by

Leivintuvan joulumarkkinoilta oma lahja etukäteen

kahvi-ja-konvehti Metsänkylän navetan leivintuvassa pidettiin taas kerran joulumarkkinat. Tänä vuonna sääkin suosi sunnuntaikävelijää.

Olin vähän hämmästynyt, että tarjolla ei ollut sytykeruusuja vaan perinteistä tarjontaa villasukista vanttuisiin, risukransseista re-designiin ja kuivakakuista keramiikkaan.

Ostin Tuijalta itselleni joululahjaksi kahvikupin. (Säästin joulupukilta paketoinnin, kantamisen ja antamisen vaivan eli otin kupin käyttöön heti kotiin päästyäni.) Vaihdoin kaupanteon yhteydessä tekijän kanssa muutaman sanan – lähinnä mua kiinnosti, voiko käsityöllä elää. Kuulemma voi ainakin yrittää.

Sehän on selvää, että kunnon tuntipalkoille ei itse tekemällä pääse. Tuotteen tekemiseen kuluu aikaa saven vaivaamisesta dreijaamisen kautta polttamiseen, ja sen jälkeen kuppi pitää vielä käydä myymässä. (Kuntayhtymän kuukausipalkkalainen kumartaa yksityisyrittäjälle!)

Kaikki myyjistä eivät tehneet kauppaa työkseen. Tuijan naapurikojussa leivonnaisia myynyt Outi totesikin, että piparitalon oikea hinta olisi n. 250 euroa, jos haluaisi homman lyövän leiville. Yhdessä totesimme, että kaikki harrastaminen maksaa, eikä leipominen ole harrastuksista huonoin. Nam!

by

Kissatytön lainavaatteet

Pyhäinpäivä oli ja meni ja Halloween siinä sivussa. Lapsella olikin viikon aikana monta aiheeseen liittyvää rientoa: koulun Halloween-disko, kaverin Halloween-synttärit ja vielä toisen kaverin Halloween-juhlat. Eikä mitään päällepantavaa.

kissanaamari

Onneksi Hämeenlinnan kaupunginteatterin pukuja vuokrataan yleisölle. Pukuvuokraamosta löytyi hieno kissanaamari ja siihen kuuluva pitkä häntä. Omasta vaatekaapista napattiin mustat trikoot ja pitkähihainen paita sen pariksi.

Hyvää jutussa oli se, että koululainen sai pukeutua haluamaansa naamiaisasuun. Parempaa se, että viikon laina-aikana asua käytettiin koko rahan edestä useilla kekkereillä. Ja parasta se, että huomenna voin palauttaa naaman ja hännän takaisin eikä mun tarvitse säilöä niitä kotona odottamassa seuraavaa kertaa, jota ei ehkä koskaan tule.

by

Talvi ei yllättänyt naisautoilijaa

Perjantaiaamuinen räntäsade ei yllättänyt hämeenlinnalaista naisautoilijaa, joka oli varautunut jokavuotiseen talven tuloon vaihdattamalla autoonsa nastarenkaat edellisenä päivänä. Naisautoilija ei näinollen joutunut jättämään suunnittelemaansa ajomatkaa ajamatta eikä huono keli vaikuttanut myöskään matka-aikaan. Liikenteessä ei myöskään tapahtunut vähältä piti -tilanteita eikä venähtäneitä jarrutuksia tai vaarallisia väistöjä.

– Kävin eilen liikkeessä vaihdattamassa renkaat ja ostin autoon samalla myös uudet kesärenkaat 50 prosentin alennuksella, toteaa naisautoilija.

rantanurmikko-ja-tie-kerrostalon-ikkunasta

Kuvassa ei ole tapaukseen liittyvää autoa.

by

Pojan pyörä varastettu

Olin kuullut parilta tutulta, että omasta pihasta oli viety polkupyörä. Meillä ei käynyt ihan niin – pojan fillari vietiin kaverin pihasta kyläreissun aikana!

Soitin vakuutusyhtiöön ja kysyin toimintaohjeita. Voin tehdä vahinkoilmoituksen, kunhan olen saanut poliisilta tutkintailmoituksen. Sitä varten piti tehdä rikosilmoitus, ja sen hoidin päivystävän poliisin neuvosta netissä. Pyöriä viedään poliisin mukaan päivittäin. Toiveet omaisuuden takaisin saamisesta eivät ole kummoiset, mutta jos virkavalta löytää kodittoman pyörän, jossa on tunnistetiedot, tulee kotiin ilmoitus.

Kunhan saan kuittauksen poliisilta, voin tehdä kirjallisen ilmoituksen tapahtuneesta vakuutusyhtiöön, jossa sitten ratkaistaan mahdolliset korvaukset omavastuilla vähennettyinä. Pahaa pelkään, että pyöräilykausi vetelee viimeisiään ennen kuin asiasta on päätös tai pojalla on uusi pyörä. En tiedä, odottaisiko lämpimän syksyn jatkuvan vai toivoisiko lunta maahan pikaisesti.

Pyörä oli 24-tuumainen, 21-vaihteinen Nakamura Rave. Väri sininen, pinta uudenkarhea: ostettu kesällä synttärilahjaksi. Jos sellaista täällä Sairion suunnalla näkyy, niin ilmoitathan mulle?