by

Kuohuviini sopii risottokattilaan ja saniteettitiloihin

Olin eilen illalla ystävällä kylässä. Ohjelmassa oli rupattelun lisäksi ruoanlaittoa: teimme kirjolohi-katkarapuvartaita ja samppanjaista sitruunarisottoa. (Tai kuohuviinistä, mutta alliteraation vuoksi oikaisin vähän. Ja itse asiassa vartaissakin oli tiikerikatkarapuja.)

Kala ja katkaravut olivat marinoituneet muutaman tunnin maustekastikkeessa, ja vartaat valmistuivat kerran kääntämällä nopeasti uunissa.  Risoton valmistus olikin pidempi prosessi, ja kauhan vartta sai kääntää useamman kerran. Muutenhan risotto tehtiin kuin tavallinen versio, mutta viimeiseksi siihen lisättiin sitruunan mehusta, raastetusta kuoresta ja parmesaanista tehty sekoitus.

Kuohuviini toimi läpi aterian: Se kävi alkumaljasta. Se toimi kokkausviininä. Sitä lisättiin risottoon valkoviinin sijaan. Sitä juotiin ruoan kanssa.

Ja mikä parasta: tyhjän pullon korkilla sai korvattua wc-vesisäiliön hajonneen painikkeen.

20160311_181204.jpg

by

Lumet pihalta linnaan ja ukkoon

Tänä viikonloppuna on ollut loistokeli lumitöihin. Ei kylläkään kolaukseen ja lapiointiin, sillä lumi on kosteaa ja painavaa. Teinkin lasten kanssa lumityöt eli lumilinnoja (2) ja lumiukkoja (3) ja lumilyhtyjä (2). Pihaan tulivat tarvittavat polut, ja samalla tuli tehtyä kokovartalokuntoilut kuin ohimennen.

Laulua lainaten: Ukkoa on siinä monenlaista. Huomenna nähdään, kuinka monella on vielä keppi kädessä, tukka päässä, hammas suussa tai viiksi maassa.

by

Kaksi kertaa tehty villapaita

ensimmäinen keltainen villapaita

Aloin palmikkoneuleen tekemisen kesälomalla 2010. Langat olin hankkinut halvalla ja ohje löytyi Suuresta käsityölehdestä – ei sentään kesän numerosta. Kudoin aurinkoisella terassilla, rannalla ja iltapuheina, ja nelosen puikoilla neule oli aika pikaisesti valmis.

Siinä oli kuitenkin jotain, miksi ei tullut käytettyä. Kaulus oli vähän outo eikä paita muutenkaan laskeutunut hyvin. Se oli ensin vaatekaapin takarivillä ja sitten talvikorjuussa ja sitten muuten vaan vintillä. Kun evakko oli kestänyt riittävän kauan, päätin tarttua toimeen ja purin tekeleen.

10579070663_397abce550_z

Langatkin olivat jemmassa hyvän aikaa, kunnes näin uuden ohjeen. Tässä paidassa vaikutti olevan parempi kaulus ja muutenkin malli oli helppo, joten pyöröpuikko käyntiin. Ennen käynnistystä oli pakko tehdä mallitilkku, koska ohje oli eri paksuiselle langalle. Koko osui onneksi osapuilleen kohdilleen, ainahan niin ei ”tarkoista” laskelmista huolimatta käy.

20160206_141253.jpg

Kertaalleen kudottu lankahan olisi hyvä kostuttaa ja suoristaa käyttöjen välillä, mutta ei ole mun hommaa niin pedantti työ. Mun metodi on ottaa märkä sideharso ja kuuma silitysrauta ja olla tyytyväinen tilanteeseen ensimmäiseen pesuun saakka.

Kolmatta kertaa en meinaa näitä keriä käyttää.

 

by

Kumihimohimo

Olin joskus ostanut Friendship Wheel -nimisen tuotteen, mutta se oli jäänyt antamatta aiotuksi tuliaiseksi. Eilen sen pakkauksen löysin yhden kassin pohjalta, avasin sen – ja samalla Pandoran lippaan.

Kyseessä on punontakiekko, jolla tehdään erivärisistä langoista paksumpia nyörejä. Ensin tein pakkauksessa olevat ohuet puuvillalangat ohjeen mukaan salmiakkikuvioksi. Hyvin olisi mennyt, jos en olisi googlettanut aiheesta lisää: kiekollahan voi tehdä vaikka minkälaisia kuvioita ja kombinaatioita lankojen määrää, väriä ja myös vahvuutta vaihtamalla.

Tekeminen on mekaanista: samaan aikaan voi eli katsella telkkaria, selata youtubea, pelata lasten kanssa noppaa, lukea, syödä iltapalaa. (Tekemisessä tarvitaan kyllä kahta kättä, mutta välillä voi huitoa muutakin.) Tekeminen on helppoa: lankoja nostellaan kiekon yhdeltä reunalta toiselle aina saman kaavan mukaan. (Tarkkana pitää olla vain aloituksessa, että langat tulevat kuvion suhteen oikeaan järjestykseen.) Tekeminen on koukuttavaa: ei meinaa malttaa lopettaa vaan haluaa vielä tehdä vähän lisää, että nyörin pituus kasvaa. (Onneksi illalla oli pakko mennä nukkumaan ja päivällä käydä välillä töissä.)

20160202_181751.jpg

Kiekon keskellä näkyy kuvio ja ulkokehällä lankojen pujotus.

 

20160202_181857.jpg

Eri värejä, eri kuvioita, eri materiaaleja.

Tällaisen kiekonhan voi tehdä itsekin. Yksinkertaisimmat seitsemän langan viritykset syntyvät pahvista; monipuolisemmat vaikka vaahtomuovisesta istuma-alustasta. Googlesta löytyy ohjeet kumpaankiin (esim. Alex Friendship Wheel), samoin punonnan tutoriaalit.  Ei tartte enää miettiä, mitä iltaisin tekee ja mihin jämälangat jemmaa.

Tarttee ehkä miettiä, mitä niillä kaikilla pätkillä sitten tekee.

by

Näillä konsteilla hiihto on kivaa

”Eikö Marja-Liisan menestys yhtään innosta teitä hiihtämään kovempaa?” kysyi  liikunnanopettaja vilpittömästi hämmästyneenä. Ei.

Veri maistui suussa, hiki kirveli silmissä ja keuhkoon pisti ihan samalla tavalla kuin ennen olympialaisia. Niinpä Kaupin metsässä keksittiin milloin mitäkin syytä hidastaa, oikaista tai jättää hiihtämättä. Oli niitä päiviä, tuli verta myös nenästä, kaveri kaatui ja nyrjäytti nilkkansa, polvi venähti, voitelu epäonnistui, oli liian kylmää, vesikeli, sukset jäivät kotiin – mikä tosin kostautui koulun hikilankkuina – eksyttiin matkalla, hiihdettiin harhaan tai mitä vaan. Anteeksi opettaja, ei se ollut mitään henkilökohtaista.

Nyt hiihtäminen on kivaa. Aikuisten oikeasti. Siihen tarvitaan seuraavat seikat:

  1. Ei ole pakko. (Paitsi lasten, jotka otetaan mukaan.)
  2. Voi valita ajan. (Kun on syönyt hyvän aamupalan ja istuskellut kutimen kanssa sohvalla pari tuntia, tekeekin mieli ulos.)
  3. Voi valitan paikan. (Ei tarvitse lähteä tempomaan mäkiä ylös vaan voi hiihtää tasaisella. Järvilatu on niin hyvä!)
  4. Hiihtää vain hyvällä säällä. (Jos on +5 tai -25 niin ihan turha kaivaa suksia esiin.)
  5. Latu on kunnossa. (Konelatu järven jäällä on taivaan – ja kaupungin – lahja sunnuntaihiihtäjälle. Ja lauantai-.)
  6. Sukset on voideltu. (Nykymodernit sukset muutaman asteen pakkasella eivät edes kaipaa pikapitoa tai -luistoa.)
  7. Seura on samantasoista ja -henkistä. (Ks. kohta 1.)
  8. Eväät on mukana. (Että sattuikin vielä olemaan tallessa se muinainen junttipussi, johon saa pikavoiteet, limpsapullon, suklaapatukan ja lompakon siltä varalta, että rekkari on avoinna.)
  9. Hiihtää omaa vauhtiaan. (Eikä välitä muiden tahdista tai tyylistä.)
  10. Palkitsee itsensä. (Skool.)

2016-01-24-16.27.32.png.png

Kuvassa hyvän hiihtoretken edellytyksistä kohdat 1-9. Taustalla Aulangon näkötorni.

by

Neulemylly syö jämälangat

Neulemyllyllä on pohjaton kita, johon uppoavat kaikenlaiset langat.

image

Joululahjaksi mummu sai uusista langoista pyöräytetyn kaulahuivin.

image

Joulunpyhinä tein siivousta ja käytin monta nysää jämälankoja kaulahuiviin. Nopeaa ja kätevää!

Mutta näyttävätkö huivin päät villasukan teriltä? Neulemyllyllä voikin tehdä unisukkia, putkisukkia, lötkösukkia. Ja ranteenlämmittimiä.

Mutta mitä ihmettä muuta? Auta, jos tiedät.

by

Virkattu vessanmatto

image

Oli joulun jälkeen hyviä päiviä virkata isoäidinneliöitä. Ja oli valmista materiaalia: äidin vanhoja vinokaitaleita. (Vähän turhan kallis materiaali jaloissa tallottavaksi, mutta kun se oli yhtä valmiina ja joutilaana kuin koukku toisessa kädessä, niin otin käyttöön. Seuraavalla kertalla käytän virttyneistä teepaidoista itse leikattua suikaletta.)

Neliöitä on helppo tehdä telkkaria katsellessa. Valmiit ruudut on helppo pinota odottamaan muiden valmistumista. Palasista on helppo sommitella juuri oikean kokoinen ja mallinen matto lattiaan. Mallaaminen on helppoa, kun palojen paikkaa voi vaihtaa lennosta.

Myös neliöiden yhdistäminen on helppoa, mutta urakan toiseksi tylsin vaihe. Tylsin on päättely – mutta senhän voi tehdä myöhemmin, sillä hapsut jäävät nurjalle puolelle!

Matto on liukas suoraan kaakelilattian päällä, joten alle on hyvä laittaa liukueste tai jättää vanha kaupasta ostettu kumipohjainen plyyssimatto.

by

Näin epäonnistut piparkakkutalon rakentamisessa

wpid-mansardikattoinen-piparitalo.jpg

Piparitalon rakentamisessa voi epäonnistua monella tavalla:

Eikä se iglukaan niin helppo ole kuin mitä voisi kuvitella:

Onko sulla omaa bravuuria?

by

Tee itse käpykuusi

Asuin ennen mäntyjen keskellä. Käpyjä riitti talon katolle, nurmikolle, ajotielle, kasvimaalle, jalan alle. Niistä riitti myös joulukoristeiksi: kranssiin, kukka-asetelmaan, kuusen oksalle – ja myös kokonaiseksi käpykuuseksi:

20151219_110103.jpg

Tekemiseen tarvitaan käpyjen lisäksi teippiä, kuumaliimaa, kartonkia ja styroksia. Styroksista leikataan pyöreä pohja. Kartongista pyöräytetään ja teipataan kartio, jonka alareuna on pohjan kokoinen. Kartio teipataan tai liimataan pohjaan kiinni, ja sitten alkaa kiva osuus: kävyt kuumaliimataan kartion pintaan. Välillä ihastellaan, kuinka hieno keksintö kuumaliimapistooli onkaan ja väliin muistetaan, että kuumaliima on kuumaa.

Valmiin kuusen voi koristella haluamallaan tavalla; valoilla, palloilla, kelloilla, nauhoilla, lameella, omenoilla, kuivakukilla…

by

Nollahaaskuupannunalunen

Voisi otsikosta luulla, että jouluvalmistelut ovat ehtineet kohtaan jouluglögi, mutta ei.

Tänään oli HAMKin Visamäen kampuksella opiskelijoiden pienet joulumyyjäiset. Tarjolla oli keramiikkaa, koruja, käsitöitä ja tekstiilejä. Huomioni kiinnittyi pannunaluseen:

pannunalunen-huopaa-ja-reiki_23145401293_o.jpg

Mitään muuta ei voinut kysyä tekijältä kuin ”Missä reiät?”

Nehän olivat viereisessä telineessa kaulakoruina:

nina-norin-kaulakorut_23684312821_o

Suunnittelija ja valmistaja Nina Nori kertoi, että kyseessä onkin lähes zero-waste -tuotantolinja: synteettisestä huovasta laserleikataan ympyrät, jotka käytetään koruihin. Oikealla asetelulla huopapohjasta tulee samalla pannunalunen, ja ainoat minimaaliset hukkapalat tulevat kulmien pyöristämisestä. Tästä tykkään!

Tälle voisi vaikka skoolata glögillä Tsaikka-lasista. 😉